Entä jos..

Elämä on tässä ja nyt

Entä jos kaikki hyvä onkin tässä ja nyt?

"Entä jos tärkeimmät asiat tapahtuu tällä hetkellä

Kauneimmat kukat kukkivat juuri nyt liian lähellä

Entä jos kaikki se mitä etsit on sun edessä

Entä jos onnesi on nyt ja tässä valmiina"

Kuulin viime vuoden loppupuolella ensimmäisen kerran Suvi Teräsniskan kappaleen Nyt ja tässä. Sanat puhuttelivat, jaoin kappaletta ja kerroin siitä useammassa yhteydessä - ja sain välistä ehkä hieman ihmetteleviäkin katseita, kaikille kappale ei tuntunut olevan yhtä merkityksellinen. Hyvä niin, ehkä osalla elämä olikin enemmän tässä ja nyt - ja ehkei kyseinen musiikkilaji ole kaikille sitä ominta? Yhtä lailla oli tärkeä taas kerran muistaa, ettei se mikä itseä puhuttelee ole välttämättä toiselle yhtä tärkeä asia. Niin tai näin, hyvä oli huomata miten vahvasti kappale jäi omaan mieleen soimaan -  pysähtyminen asian äärelle antoi ymmärrystä miksi sanat vain tuntuivat soivan ja soivan omassa päässä?

Läsnäolo ja pysähtyminen tähän hetkeen pysäytti siis minut, taas kerran, ja kummasti samaa tematiikkaa tuntui tulevan esille monesta eri suunnasta. Itselle tärkeän pysähtymisen ohella tiedän omien asiakaskokemusten kautta aihealueen puhuttelevan montaa muutakin, siksi siis nyt tuntuu oikealta myös kirjoittaa asiasta - entä jos kaikki onkin hyvin juuri nyt?

Kuinka monesti me etsimme ja kaipaamme jotain, mitä emme omasta mielestä löydä riittävästi omasta elämästä. Olet varmasti kuullut kuinka ei kannata olla MutkuIhminen eikä SitkuTyyppi, elämää olisi hyvä elää Nytku-asenteella. Monesti kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin kun tuo NytkuTyyppikin saattaa olla sokea kaikelle sille mitä on olemassa ja ympärillä jo nyt?

Olemassaolevan hukkaaminen, kadottaminen näköpiiristä ja omasta tietoisuudesta, saattaa joskus johtua siitä, että olemme jääneet kiinni menneeseen. Emme ehkä halua päästää irti, myöntää asioiden nykyistä tilaa, haluaisimme pitää kynsin ja hampain kiinni siitä mitä meillä oli? Ymmärrettävästi menneestä kiinnipitäminen sitoo voimavaroja ja energiaa, joskus meillä ei yksinkertaisesti ole voimia siirtyä eteenpäin.


Luovummeko siitä minkä aika on  jo ohi?

"Saat sen mistä luovut" pitää usein paikkansa, näin olen ainakin itse monesti todennut. Päästämällä irti jostakin saan jotain uutta tilalle - en ehkä sitä mitä itse ensisijaisesti odotin ja toivoin, mutta loppujen lopuksi juuri sen mitä sen hetkisessä elämässä tarvitsin. Yhtä lailla "Yhden oven sulkeuduttua avautuu uusia" on tilanne, jonka meistä aika moni on varmasti päässyt omakohtaisesti kokemaan.

Joskus siis olemme kiinni menneessä - ja joskus taas kiiruhdamme niin vauhdilla eteenpäin, kohti omia tavoitteita ja unelmia, että emme ehkä enää näe sitä mitä meillä jo on? Omien unelmien ja haaveiden sanoittaminen on tärkeää. Asia on monesti esillä omien ohjausasiakkaiden kanssa, ilman tietoa siitä mitä haluamme omalta elämältämme olemme aika lailla tuuliajolla. Saattaa tuntua, että on matkustajana omassa elämässään, tällaistako elämä nyt sitten on?  Ns. kompassin tarkastus, mitä haluan elämältäni, on mielestäni kysymys, jonka äärelle on hyvä palata aika ajoin. Työnohjaus voi olla yksi paikka, itse ainakin koen oman työnohjauksen olevan tärkeä tuki omalle elämälle ja työnteolle.

Haaste unelmien ja tavoitteiden kanssa voi kuitenkin olla se, että emme koskaan ole tyytyväisiä. Saavutamme jotain ja haluamme jo jotain uutta. Mikään ei siis tunnu loppujen lopuksi miltään, hetken ilo ja onni saavutuksesta häviää savuna ilmaan nopeammin kuin ehdimme huomata. Kamalan Luonnon sarjakuva HSssa kuvitti taas kerran asiaa hyvin havainnollistavalla tavalla. 



Mitä seuraavaksi, milloin olen onnellinen?

Mikä siis neuvoksi, millä tapaa osaisin varmistaa omaa hyvinvointia ja nauttia elämästäni - nyt ja tässä? Olen työskennellyt viime vuodet tunnetaitojen kanssa ja niiden merkitys tuntuu vain koko ajan vahvistuvan. Oma itsetuntemus on pohja ja perusta, jonka päälle voimme omaa elämää rakentaa. Edellä tuli esille tärkeä kysymys siitä mitä haluat omalta elämältäsi? Sen ohella itseltä on hyvä kysyä kuka minä olen? Mitkä asiat ovat itselleni tärkeitä? Jos tavoitteemme ja unelmamme tulevat ulkopuolelta, ovat yhteiskunnan tilaa kuvaavia materialistisia, suorituskeskeisiä, ei niiden saavuttaminen ehkä tuo itselle loppujen lopuksi hyvää oloa, ei ainakaan pidempikestoista, pysyvää tyytyväisyyttä onnellisuudesta puhumattakaan? Jos sen sijaan kuljemme kohti asioita, jotka ovat meille itsellemme tärkeitä, jotka vastaavat omia elämän arvojamme, voi tilanne olla toinen? Mitä sanot, kuulostaako aivan utopistiselta vai voisiko väitteessä olla jotain perää?

Ja edelleen, milloin olet viimeksi kysynyt itseltäsi mitä minulle kuuluu? Millaisia tunteita minulla on arjessani - tunnistanko niitä, osaanko sanoittaa ja rohkenenko tunnustaa sen mitä todella tunnen? Nykypäivän ihminen tuntuu olevan monesti aika lailla hukassa itseltään. Monesti tuntuu, että todellisuus kielletään, varsinkin ikävät asiat halutaan ohittaa ja keskitytään vaan siihen mitä tuntuu kivalta. Jokaisella tunteella on kuitenkin oma viesti. Tunteiden tunnistaminen, tunnustaminen ja toiminta tilanteen vaatimalla tavalla on asia, jota voimme ja kannattaa harjoitella.

Luin joululomalla Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan - Nurinkurinen opas hyvään elämään kirjaa - voin kiittää lahjanantajaa osuvasti valitusta kirjasta. Hän vertaa itsetuntemusta sipuliin, vertaukseen olet ehkä törmännyt jo aiemminkin? Uloin kerros on Mansonin mukaan omien tunteiden ymmärtämistä. Toinen kerros on kuvaa kykyä arvioida mistä tunteet johtuvat. Kolmas kerros vie henkilökohtaisten arvojen äärelle. Mitä syvemmälle menet, sitä todennäköisemmin silmäkulmat alkavat kostua. Tutkiminen ei ole helppoa, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan se kannattaa - samaa mieltä on Manson.

"Halu olla onnellisempi on kielteisiä tunteita herättävä olotila.

Ikävän hyväksyminen on myönteinen kokemus jo itsessään."

Lainaus on samaisesta Mansonin kirjasta, suosittelen kirjaa jokaiselle, joka haluaa kyseenalaistaa tämän päivän hyvänolon hypetyksen ja self help-kirjallisuuden, kirjan suosio on sen luettuaan helppo ymmärtää.

Maailma ympärillä on kaunis

 

Entä jos elämässäni kaikki on hyvin juuri nyt? Tämä kaikki  mitä nyt koen ja minkä keskellä elän kuuluu tähän hetkeen ja minun elämään?

Omassa mielessä on ollut jo pidemmän aikaa halu kirjoittaa ja palata blogimaailmaan - josko nyt on juuri oikea aika kirjoittaa uusi ensimmäinen kirjoitus? Ja josko tämä kirjoitus on valmis juuri nyt, ilman liian kriittistä omaa silmää ja hiomista ja korjaamista uudelleen ja uudelleen? Uuden vuoden alkaessa joka puolella näkyvissä liikunta-alan mainoksissa todetaan mm. "Paras treeni on tehty treeni" - josko blogikirjoituksen suhteen "Paras kirjoitus on julkaistu kirjoitus"?

Kiitos lukemisesta, kuulen mielelläni ajatuksiasi siitä mitä kirjoitin?