Kotiin on joskus pitkä matka..

Pysähtyminen on joskus väistämätöntä..
Onko sinusta koskaan tuntunut, että eikö tämä asia ole jo selvä, nämä jutut käsitelty? Tuntuuko koskaan, että vieläkö näitä samoja teemoja täytyy tutkailla, miettiä syitä ja seurauksia?

Onko pakko pysähtyä - eikö voisi jo jatkaa matkaa?

Puhun itse monesti peiliin katsomisesta. Oman itsen tuntemus on mielestäni pohja omalle hyvinvoinnille ja asian tiimoilta ainakin minulla riittää tutkittavaa.

Tutkimusmatkaa voi verrata sipulin kuorimiseen, ensin otat pois päällimmäisen kerroksen, sen jälkeen ehkä vielä toisen - ja kolmannen ja neljännen ja.. Jokainen kerros avaa jotain, antaa itselle lisätietoa ja ymmärrystä. Matkalla on välistä hyvä pysähtyä, pitää taukoja ja pureskella kaikkea mitä on tullut esille. Samalla oma minä mahdollisesti saa uusia toimintamalleja, joku vanha jää taakse ja jotain uutta tulee tilalle.

Omalla kohdalla joku on kuitenkin aina houkuttanut jatkamaan matkaa - mitä uutta seuraava kerros minulle opettaa?

Tutkimusmatkaa omaan itseen voi tehdä monella tapaa, itsekin olen tehnyt työtä monella eri menetelmällä, erilaisilla kursseilla, ohjauksissa, ryhmissä ja yksin. Jokainen vaihe on ollut tärkeä ja antanut kokonaisuuteen oman palikkansa.

Matka on ollut mielenkiintoinen ja koko ajan on ollut selvää, että matka jatkuu.

Matkan jatkumista joutuu
joskus odottamaan tovin..

Matkaan on kuulunut paljon tunteita, on ollut iloa ja naurua, onnea ja oivaltamista, surua, kyyneliä, kiukkua ja häpeää.. Perille en odotakaan tulevani, siitä huolimatta joskus ainakin itselle herää ajatus vieläkö tätä, eikö nämä jutut ole jo jätetty taakse? Mutta oikoteitä ei ole, välistä on palattava askel taaksepäin ja katsottava se mitä jäi katsomatta. Pintaraapaisu asiaan ei ehkä vielä itselleni riittänyt, parempi pysähtyä ja kaivaa riittävän syvälle.

Nämä saman asian äärelle palaamiset ovat ajoittaisesta harmituksesta, eteenpäin kiirehtimisen halusta, huolimatta osoittautuneet aina tärkeiksi. Käsillä olevan asian syvemmän ymmärryksen ohella olen ymmärtänyt etten itse olisi ollut aiemmin välttämättä valmis kaikkea kohtaamaan, olen tarvinnut aikaa sisäistää aiempia oppeja.

Jokaisen pysähdyksen jälkeen matka voi taas jatkua, yhden uuden opin, ehkä tutun asian syvemmän ymmärryksen ja hyväksynnän kera. Ja loppujen lopuksi - kyse on siitä miten alamme nähdä ja hyväksyä itsemme, sen oman minän, joka on ehkä ollut verhottu kaikenlaisella turhalla. Ylimääräisten kerrosten hävitessä löydämme sen aidon oman itsemme, joka on ollut mukana kaiken aikaa.

Kotiin on joskus pitkä matka - vaikka koti on koko ajan meissä itsessämme. Tarvitsemme jokainen oman matkamme ja välistä pitää tehdä ylimääräisiä mutkia. Tämän tekstin otsikko on ollut itselläni mielessä viime kesästä lähtien. Lähdin Paistunturin joogavaellukselta kotimatkalle, ajoin noin 500 km ylimääräisen matkan - ajon merkitys konkretisoitui kesäyön aikana, välistä on hyvä kuunnella itseä ja tehdä juuri siten mikä tuntuu oikealta, vaikkei mieli omaa ajatusta ymmärtäisikään..

Tekstimuotoon ajatukset pääsivät nyt - itsestä tuntuu, että alan vähitellen nähdä miten lähellä koti kuitenkin jo on. Keskiviikon Kamala Luonto sarjakuva sai hymyn kasvoille - uskotko sinä, että etsivä löytää oman kodin ja itsensä? Olemmeko piilossa itseltämme, lähempänä kuin uskommekaan?

Löysin vihdoin itseni

Elämä on tässä - ja kaikki on hyvin <3

Kommentit

Suositut tekstit