Missä onni asuu - mistä löydän oman hyvän olon?

Teen heti ensi alkuun tunnustuksen - eilen oli päivä, jolloin unohdin mistä oma hyvä olo löytyy. Asia, joka on paljon esillä ohjaustyössä, on yhtälailla itselle tärkeä muistettava ja muistutettava - on paljon helpompaa kertoa toisille, oma muistaminen on aina välistä toinen asia.. Tein päivän aikana monia yrityksiä tavoittaa hyvä olo - yritykset olivat kuitenkin suorituksia, tekemistä ilman olemista.

Olemmeko läsnä tässä hetkessä
vai menossa jo tulevassa?

Olin asettanut päivälle tietyt tavoitteet, mitä minun piti omasta mielestäni hoitaa ja huolehtia. Tunnustan tähän väliin myös toisen asian - yliarvioin aika ajoin käytettävissä olevan ajan ja kuvittelen ehtiväni hoitaa lyhyessä ajassa enemmän kuin on mahdollista. Tunnistatko omassa ajankäytössäsi saman?

Eilen oli siis päivä, jolloin omat suunnitelmat eivät toteutuneet, ainakaan siinä mittakaavassa mitä itse halusin. Aika lailla koko päivän oman itsen kaverina oli mieli, joka ei osannut rauhoittua, keskittyä käsillä olevaan. Koneella istuessani mieli meinasi väkisellä tehdä samaan aikaan eri asioita, asioiden listaaminenkaan ei tuntunut antavan riittävää rauhaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Osa hommista tuli hoidettua, osa onneksi jäi odottamaan levollisempaa mieltä - sen voin tämän päivän myötä todeta.

Levoton mieli tunki mukaan myös pilatestunnille - ja oma huono olo vain vahvistui. Normaalin liikkeisiin keskittymisen sijaan huomasin ajatusten karkaavan sinne ja tänne, ja tunne huonosta päivästä vain vahvistui, tämäkään ei tänään onnistu.. Sama jatkui kotiin palatessa, koirapoika karkasi käymään naapurissa, hevosilla ei tuntunut olevan asiaa vaikka kuinka kaipasin pehmeää turvan kosketusta.

Illan tullen annoin itselleni luvan pysähtyä, turha tässä on enempää yrittää, tänään ei tunnu mikään menevän niin kuin haluan. Vanha sanonta "Saat sen mistä luovut" osoitti taas kerran paikkansa pitävyyden - irtipäästäminen, luovuttaminen toi levollisuuden ja antoi itselle mahdollisuuden miettiä mistä olikaan taas kyse.

Tuleeko hyvä olo siitä, että teen tietyt hommat, huolehdin asioista, jotka odottavat työstämistä? Voisiko hyvä olo olla ensisijainen asia, lähtökohta asioiden hoitamiselle? Mitä jos annankin ensin itselleni luvan tehdä juuri sitä mitä tällä hetkellä eniten tarvitsen, mitä sisimmässäni haluan - voisiko muiden asioiden tekeminen olla sen jälkeen toisenlaista?

Miten paljon kaunista jää kiireessä näkemättä?

Voisinko hommien listaamisen sijaan hetken olla, aistia ympärillä olevaa?

Kirjoittaminen nosti mieleen sanaparit, jotka mainitsin jo alussa - teemmekö asioita olemalla vai olemmeko tekemällä? Itselleni jälkimmäinen on liiankin tuttua, se on omaa automaattiohjausta, josta saan itseni aina välistä kiinni. Onneksi me ihmiset kuitenkin olemme oppivaisia eläimiä, aivomme vastaanottavat ja sopeutuvat uuteen, ja voimme valita jatkammeko tutulla tavalla vai haluammeko vaihtaa omaa tapaamme toimia.

Tänään on ollut ilo huomata päivien ero - uusi päivä antoi taas uuden mahdollisuuden ja tänään ovat hommat sujuneet. Eiliseltä tekemättä jääneet hommat on tullut hoidettua - ja niiden ohella paljon muutakin, nyt voi itse asiassa hämmästellä mitä kaikkea tähän päivään onkaan sisältynyt! Ja mieli on kaiken tehdyn jälkeen kevyt ja levollinen. Nyt tuntuikin hyvältä istahtaa koneelle ja kirjoittaa uusi blogikirjoitus - joka ei eilen päässyt edes otsikkoasteelle..




Olen tässä - kun sinäkin olet.

Nyt eilinen lähinnä huvittaa itseä, eilen siltä ei todellakaan tuntunut. Eilisen ansiosta tämä päivä tuntuu entistä paremmalta - ja tämän kaiken jakaminen tuntuu oikealta, voin kertoa teille miten itsekin teen töitä itseni kanssa. Välistä kompastelen, sitten nousen uudelleen pystyyn ja matka jatkuu, eläen ja kokien ne paljon puhutut elämän ilot ja surut <3