Onnellinen omassa arjessa

Loma - vapaa - hyvä olo
Arki - työ - hyvä olo

Voisiko edellä oleva olla totta? Monella vastaus on varmasti kyllä, aika monesti kuulen kuitenkin
jälkimmäisen ketjun olevan muotoa Arki - työ - kiire, stressi, unettomuus, väsymys, paha olo...

Edellisen kirjoituksen inspiraationa olivat omaan päähän soimaan jääneet laulunsanat, tällä kertaa minut pysäytti oma somepäivitys. Saman asian äärelle havahduin myös ajellessani viime viikolla kohti pohjoista, ehkä tätä on hyvä hieman pohtia ja purkaa?

Sanaparit saavat jatkoa, voisiko myös seuraava olla totta?
Koti - työ - ja vapaa
Poissa kotoa - vapaa - ja työ

Itselleni on ollut liiankin tuttua se, että vapaalle päästäkseen on lähdettävä pois kotoa. Kotosalla ikuiset to do -listat ovat odottaneet eikä mieli ole osannut pysähtyä, aina on joku homma ollut odottamassa tekemistä. Irtipääseminen arjesta ja tekemättömistä töistä ei toki aina reissussakaan ole ollut helppoa, eri ympäristössä mieli on kuitenkin osannut vähän paremmin rauhoittua.

Olen tiedostanut asian jo kohtuu pitkän aikaa ja toki nykyinen elämä yrittäjänä on myös vaikuttanut tilanteeseen. Kun oma työtila on kotipihassa ja pihapiirissä asuu meidän kaksijalkaisten ohella aika monta nelijalkaista ystävää, on arki läsnä vapaallakin ollessa. Mutta onko se välttämättä huono asia? Ehkei se oma vapaa ja hyvä olo löydykään paikan vaihtamisella vaan ratkaisu onkin joku aivan muu?

Päivitin siis menneellä viikolla kuvia omista rentoutumishetkistä - kaksi kolmesta liittyi tavalla tai toisella työhön? Viikonloppu poissa kotoa kului aika lailla työn merkeissä - enkä tuskaillut ajankäyttöä, päinvastoin olin innoissani miten paljon sain omalla "vapaalla" hommia eteenpäin! Etätyön merkityksen ja mahdollisuuden olen toki tiedostanut jo aiemminkin, mutta nyt jotain tuntuu olevan toisin..

Mikä on muuttunut? Mieleen nousee kysymys mistä onnellisuus koostuu, mitä tarvitsemme hyvään elämään? Olet ehkä kuullut joskus itsemääräämisteoriasta? Kyseessä on Deci&Ryanin esittämä teoria ihmisen hyvinvoinnista. Tutustuin itse teoriaan opiskellessani työnohjaajaksi ja koin jo silloin tiedon merkitykselliseksi. Myöhemmin olen tutustunut mm. Frank Martelan työhön, sama teoria on saanut lisää sisältöä ja huomaan palaavani asian äärelle monessa yhteydessä.

Teorian mukaan ihmisellä on kolma perustarvetta: omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Omaehtoisuus, vapaaehtoisuus kuvaa ihmisen mahdollisuuksia päättää itse omista tekemisistä. Kyvykkyys kertoo ihmisen kokemuksesta siitä kuinka hän osaa omat tehtävänsä. Vapaaehtoisuus ja kyvykkyys mahdollistavat itsensä toteuttamisen, mikä on merkittävä asia ihmisen kokemuksessa omasta hyvinvoinnista. Yhteisöllisyys liittyy ihmisen perustarpeeseen olla yhteydessä muihin ihmisiin. Olemme sosiaalisia eläimiä ja tarvitsemme yhteyttä toisiin. Martela on nostanut yhteisöllisyyden rinnalle neljännen kohdan, hyvän tekeminen liittyy vahvasti yhteyteen toisiin ihmisiin.

Voimme jokainen kysyä itseltämme mitä teorian esille nostamat asiat tarkoittavat itselle ja kuinka ne toteutuvat  omassa elämässä? Vapaaehtoisuus tarkoittaa minulle omaa valintaa siitä mitä teen ja miten teen. Päätökset vaativat omaan itseen tutustumista ja itsen rehellistä kuuntelemista - ja yhtä lailla rohkeutta ja rajauksia. En voi tehdä kaikkea mitä haluan - enkä lähteä rakentamaan omaa arkeani ulkopuolisten odotusten ja toiveiden mukaan.

Kyvykkyys puolestaan kertoo itselleni siitä kuinka tiedän osaamiseni omalla alueella. Lauseen kirjoitettua kysyn itseltäni voiko noin kirjoittaa, annanko liian itsevarman kuvan, kuvittelenko itsestäni liikoja? Rehellinen oman osaamisen arvostus ja ilmituominen on kuitenkin tärkeää. Osaamisestani kertovat paitsi tärkeät asiakaspalautteet myös oma tunne, ohjaustyössä tunnen olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Yhtä lailla tunnistan kuinka sytyn koulutustilanteissa, on etuoikeus tehdä työtä, joka ei tunnu työltä. Mahdollisuus jakaa omaa osaamista ja kulkea asiakkaiden rinnalla heidän omalla matkallaan on työtä, jota haluan jatkaa!

Mitä sitten on yhteisöllisyys, hyväntekeminen? Lähden liikkeelle jälkimmäisestä, itse koen oman työni kautta voivani olla mukana tekemässä hyvää. Vahvistan omien asiakkaideni hyvinvointia ja tuen heitä heidän omassa arjessaan. Omalla osaamisellani voin yrittäjänä tehdä hyvää myös muilla haluamallani tavoilla, yhtä lailla voin itse ihmisenä tuoda hyvää oloa ympärilleni - tiedostaen asian voin myös itse mallintaa asiaa muille. Em. liittyy yhteisöllisyyteen, toimiessani valitsemallani tavalla olen yhteydessä toisiin. Yhteisöllisyys on kuitenkin myös laajempi asia, jota kaltaiseni "yksinäinen susi" on saanut tietoisesti harjoitella. Omalle yksinololle, joskus jopa eristyneisyydelle, on ollut omat syynsä, tärkeää on ollut kuitenkin nähdä ja kokea mitä "ovien avaaminen" on mahdollistanut. Sosiaalinen elämä, ystävät ja yhteistyökumppanit, kaikki ovat tärkeitä osatekijöitä oman hyvinvoinnin vahvistamisessa.

Tuntuu samaan aikaan hassulta mutta myös tärkeältä kirjoittaa tästä. Olenhan jo aikalaisen tovin kokenut tekeväni omaa intohimoani vastaavaa työtä. Olen yrittäjänä saanut luoda sellaisen arjen, jota itse haluan elää, tehdä työtä, joka on itselle merkityksellistä. Yrittäjäaikaan on kuitenkin sisältynyt monia vaiheita ja työnkuva matkan varrella laajentunut ja monipuolistunut. Karsimistakin olen tehnyt ja miettinyt säännöllisesti mikä on keskeisin alue omassa työssä, mitä on rajattava, mitä jätettävä pois.

Nyt joku teistä ehkä miettii, että joo - tuo on mahdollista yrittäjällä, entäs kun itse olen työntekijänä organisaatiossa x? Peli ei ole silloinkaan menetetty. Olet varmaan kuullut työn tuunaamisesta, miten omaan työhön voi vaikuttaa tavoitteena vahvistaa työniloa ja omaa työssä jaksamista. Kannustan olemaan rohkea, tuo esille omat toiveet ja ehdotukset, esimiehesi ei välttämättä tunne ns. kentän työtä eikä tiedä mitä muutoksia sinne ehkä kaivataan. Rohkeutta kokeilla löytyy toivottavasti myös esimiestasolta, kannustavia esimerkkeinä ainakin löytyy koko ajan enemmän ja enemmän. Tähän teemaan palaan toisella kertaa, asiasta nimittäin riittää kirjoitettavaa, nyt pidättäydyn tässä laajemmassa hyvinvoinnin teemassa.

Tässä kohtaa voin taas kerran todeta, että askel kerrallaan matka etenee. Kaikki päätökset vaativat oman aikansa. Oma hyvinvointi on asia, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

A - S - K - E - L
Oman yrityksen nimi tuntuu koko ajan osuvammalta, matka jatkuu askel kerrallaan. Matka siis jatkuu, perille en ole päässyt - enkä voi sanoa, että olen nyt elämänläksyni oppinut. Jotain olen kuitenkin oivaltanut, ja sen haluan kanssanne jakaa. Josko tämä kirjoittaminen vaikka vahvistaisi oppeja - ja  asian julkistaminen toisi sopivaa "painetta" oppien muistamiselle? Ihmisen mieli kun on sellainen, että sen tärkeänkin opin saatamme unohtaa ja liian helpolla palata niihin vanhoihin tapoihin, joista jo luulimme päässeemme eroon. Saatte siis halutessanne kohdatessamme kysäistä kuinka nyt sujuu, ovatko asiat tasapainossa ja olenko omassa arjessani onnellinen?

Tästä on joka tapauksessa hyvä jatkaa, oma elämä tuntuu omalta ja on tässä ja nyt. Vastuu omasta hyvinvoinnista on meillä jokaisella itsellämme, pidetään huolta itsestämme❤