Suutarin lapsen kengät - miksi niitä tarvitaan?

Työnohjaajaksi, työnohjaajana ja työnohjattavana?

Tämä kirjoitus on odottanut omaa hetkeään, olen jo tovin halunnut kirjoittaa omasta työstäni. Se miksi haluan kertoa omasta työstä liittyy osin siihen, että työnohjausta tunnetaan mielestäni liian vähän, kuulen usein kysymyksen mitä se on ja miksi siihen kannattaisi osallistua. Yhtä lailla kirjoituksen taustalla on se, että työni on itselleni merkityksellistä, koen sen kautta voivani jakaa omaa osaamistani ja olla mukana vahvistamassa asiakkaideni hyvinvointia.

Asiaa kerrottavaksi on paljon, tunnistan oman innostuksen ja halun kertoa mahdollisimman laajasti sinulle mistä on kysymys. Samalla muistan kuitenkin, että vähemmän on monesti enemmän. Samalla mieleen tulee ajatelma, jonka sanat kertovat "ihmiset saattavat unohtaa mitä sanoit, mutta he muistavat mitä sait heidät tuntemaan". Tämän voin omakohtaisesti allekirjoittaa ja samaa ajatusta haluan pitää mukana omassa työssäni.

Tässä kirjoituksessa haluan avata työnohjauksen maailmaa omien kokemusten kautta, tietopohjainen työnohjausteksti on sekin jo mielessä, katsotaan onko jatko-osa jo seuraavan kirjoituksen aihe?

Jokainen tarvitsee joskus laituria, johon kiinnittyä hetkeksi.

Oma tieni työnohjaajaksi on monivaiheinen. Itselleni työnohjaus oli ennen koulutusta aika lailla vierasta, olin toki kuullut asiasta, mutta minulla ei ollut omakohtaista kokemusta ohjauksesta. Monesti olen miettinyt, että mitä jos olisi ollut? Entä jos ns. entisessä työelämässä olisin päässyt/osannut hakeutua työnohjaukseen? Moni asia voisi olla toisin. Tällä hetkellä olen kuitenkin onnellinen kaikesta koetusta, elämä on opettanut paljon - ja kaikki opittu on pääomaa tämän päivän työssä.

Työnohjausmaailman untuvikkona olen imenyt oppia monesta suunnasta kuunnellen samalla itseäni, teen työtäni omalla tavalla, omien arvojen mukaan.

Muistan edelleen omat ensimmäiset ohjaushetket, miltä tuntuikaan jakaa omia asioita - jonkun kuunnellessa ja keskittyessä minun asiaani. Olen itse ihminen, joka kuuntelee mielellään. Tilanne, jossa minua kuunneltiin, oli siis itselle vieraampi. Outoudesta huolimatta oli antoisaa saada puhua - ja saada toiselta sopivia kysymyksiä, ajatuksia ja näkökulmia, jotka kaikki antoivat itselle lisää eväitä omien asioiden käsittelyyn.

Kuuntelemisen ja kuulluksi tulemisen ohella muistan yhtä lailla hetket, jolloin oma työnohjaus on nostattanut tunteet pintaan. Olen tuskastunut, häpeillyt, ärsyyntynyt - jokainen hetki nosti esille jotain, jonka oli aika tulla näkyville. Yhtä lailla muistan monta riemun ja ilon hetkeä, miten upeaa on ollut jakaa onnistumisia ja kertoa omista oivalluksista. Ja miten paljon eväitä olen omista ohjauksista saanut, kiitos jaetuista hetkistä! Tänä päivänä oma työnohjaus on osa omaa arkea ja työntekemistä, yksilöohjauksella on oma paikkansa vertaistyönohjauksen tarjotessa toisen foorumin asioiden jakamiselle.



Pysähdytäänkö hetkeksi?

Puhumista ja jakamista on toki pitänyt harjoitella, itselle ominainen tapa kun on ollut miettiä asioita itsekseen. En ole halunnut vaivata toista, lähellä ei ehkä ole ollut oikeaa henkilöä kenen kanssa jakaa asioita. Muistan monesti työnohjaukseen mennessäni miettineeni mistä tänään haluan puhua, onko minulla nyt mitään erityistä, ajankohtaista, käsittelyä vaativaa asiaa? Kummasti joka kerta asiaa on löytynyt, monesti vielä aivan muuta kuin ehkä etukäteen olin ajatellut.

Omien kokemusten osalta voin sanoa, että turvallisuus ja luottamus on perusta työnohjaukselle. Tuntiessani tulevani kohdatuksi olen pystynyt jakamaan sellaisiakin asioita, joista puhuminen on vaikeaa, niille häpeääkin aiheuttaville asioille on ollut tila tulla esille. Omat kokemukset ovat opettaneet paljon ja olen peilannut niitä omaan työskentelyyn. Jos joku asia on minulle näin vaikeaa ja samalla näin merkityksellistä, mitä kokeekaan oma asiakkaani? Ja miten haluan oman työni tehdä, jotta asiakkaan kokemus olisi hänelle mahdollisimman antoisa?

Moni on kysynyt minulta kuinka jaksan tehdä työnohjausta? Työ on kuulema raskasta, kuormittaa ja vaatii paljon. Vaativuuden allekirjoitan, työnohjaajana toimiminen vaatii paljon - ja samalla se antaa paljon. Itse koen työn olevan win-win-työtä, jokainen ohjaus antaa myös minulle, vastavuoroinen hetki asiakkaan kanssa on joka kerta ainutlaatuinen kokemus. Työnohjaajana minulla on vastuu ja velvollisuus pitää itsestäni ja omasta osaamisestani huoli. Voidessani itse hyvin voin vahvistaa toisten hyvinvointia ja päivittämällä omaa osaamistani pystyn jakamaan asiakkailleni monipuolisesti tietotaitoni.

Oman työskentelyni lähtökohta on vahva itsetuntemus. Tuntemalla kuka olen ja mitä elämältäni haluan voin antaa oman osaamiseni asiakkaideni käyttöön. Yhtä lailla haluan ohjata asiakkaitani turvallisesti tutustumaan omaan itseen, vahvan itsetuntemuksen kautta voimme vahvistaa kokonaishyvinvointia ja voida hyvin myös työpaikalla.

Jatketaanko matkaa eteenpäin?

Omaa työtäni ohjaavat arvot kunnioitus, kohtaaminen, kokonaisvaltaisuus ja kokemuksellisuus. Kunnioittamalla toinen toistamme, vastavuoroisesti ja tasavertaisesti voimme lähteä rakentamaan yhteistyötä, jossa tulemme kohdatuksi. Meillä jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi, kohtaamisen mahdollistaa kokemus turvallisuudesta. Omassa työssäni haluan kohdata ihmiset kokonaisina naisina ja miehinä, työminän ohella meissä jokaisessa on omaminä, mahdollisesti muitakin eri puolia, jotka kaikki vaikuttavat ihmisen kokonaishyvinvointiin. Yhtä lailla tämän hetken elämään vaikuttaa menneisyytemme, se on osa meitä ja monesti menneessä saattaa olla jotain, joka vie tämän päivän minän voimia tai estää häntä etenemästä kohti omia tavoitteita. Työskentelyssä pääpaino on tässä hetkessä ja tulevaisuudessa, itse rohkaisen kuitenkin asiakkaitani katsomaan myös taaksepäin - silloin kun sille on tarve. Emme jää menneisiin asioihin, monesti puhumattomiksi jääneiden asioiden tuominen päivänvaloon, niiden tunnistaminen ja tunnustaminen on asia, joka vapauttaa ihmisen menemään eteenpäin. Puheen ohella omassa työskentelyssä on mukana erilaisia toiminnallisia työmuotoja. Kokemuksellisuus tuo käsiteltäviin asioihin monesti uuden ulottuvuuden ja mahdollistaa uuden oppimisen.

Jokaisesta K-kirjaimesta voisi kirjoittaa oman blogitekstin, ehkä niin vielä teen? Tämän ympyrän haluan kuitenkin sulkea asiakashetkiin. Muistelen itse lämmöllä ja kiitollisuudella yhteisiä hetkiä, joita olen saanut jakaa asiakkaideni kanssa. Yksilöohjauksissa on jaettu iloja ja suruja ja on ollut upeaa kulkea rinnalla jokaisen omaa matkaa. Yhtä lailla upeaa on ollut olla mukana ryhmien toiminnassa, nähdä avoimuuden ja vuorovaikutuksen vahvistuminen. Ohjattavan omien vahvuuksien löytäminen ja muistaminen on kokemus, jonka tunnelma jättää muistijäljen myös ohjaajalle. Yhtä lailla koen tärkeäksi olla tukena haasteiden kohdatessa, asiakkaan voimaantuminen on itselle palaute ohjauksen merkityksellisyydestä. Edellä olevat vain muutamina esimerkkeinä, yhteisen kiitoksen voin lähettää kaikille asiakkailleni!



Tervetuloa Vanhaan Niskalaan!

Itse teen  työnohjausta oman itseni peliin laittaen. Oma sydän on mukana, tunteet ovat sallittuja ja tärkeitä. Olen asiakkaalleni ihminen ja samalla työnohjaaja, vastaan ohjausprosessin etenemisestä ja olen rinnallakulkija sinun matkallasi❤